Lääkealan ammattilaiselle ammattitaidon ylläpitäminen on välttämätöntä, se on velvollisuus. Sekä lainsäädännön että eettisten ohjeiden puitteissa.

Sanalla velvollisuus on usein hiukan negatiivinen kaiku. ”En minä muuten, mutta tämä on minun velvollisuuteni… Velvollisuudet on hoidettava… Ensin velvollisuudet.”
Tänään, perjantaina oli Helsingin Messukeskuksen kuusi luentosalia ja kokonainen näyttelyhalli varattu kahden päivän ajaksi lääkealan ammattilaisille. Farmasian Päiville osallistuminen tuntuu harvoin velvollisuudelta. Päinvastoin, sehän tuntuu etuoikeudelta ja on pikkujoulujen lisäksi loppuvuoden odotetuimpia viikonloppuja!

Farmasian Päivät on Suomen suurin lääkealan ammattilaiset yhteen kokoava koulutus- ja messutapahtuma. Joka vuosi messuhallin täydeltä mahdollisuuksia tutustua lääkealan toimijoihin ja toimintaan, kerrata ja päivittää ammattiosaamistaan ja tavata kollegoita ja yhteistyökumppaneita. Työpaikkojen käytännöt osallistumisen suhteen vaihtelevat. Jokaiselle ei välttämättä tarjoudu joka vuosi mahdollisuutta osallistua, ja jokainen ei välttämättä edes välitä osallistua. Ja… ovathan eri puolilla maata työskentelevät ammattilaiset lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassakin mietittäessä osallistumisen mahdollisuutta. Ainakin jos mietitään euromääräisiä koulutukseen liittyviä kustannuksia ja pääkaupunkiseudulle matkustamiseen tarvittavaa aikaa. Tulevina vuosina osallistuminen varmaankin mahdollistuu ajasta ja paikasta riippumatta, verkon välityksellä.

Jokainen työyhteisö on erilainen ja jokainen yksilö työyhteisön sisällä on oman itsensä kaltainen. Se on rikkautta, vaikka se joskus arjessa tuntuu ainoastaan haasteelta. Yksi ei ole halukas osallistumaan koulutustapahtumiin ikinä ja toinen haluaa jokaiseen mahdolliseen koulutukseen, on valmis käyttämään siihen jopa omaa vapaa-aikaansa. Päteekö tähän sanonta: ”Asenne ratkaisee”? Kokeeko työlleen omistautuva työntekijä saavansa koulutuksesta arvokasta pääomaa omaan käyttöönsä ja työssä menestymiseensä, tai kokeeko työntekijä, joka ei koulutustapahtumiin ole halukas osallistumaan, olevansa pakosta velvollinen kouluttautumaan työnantajan hyödyksi tai puhtaasti pakosta? Ei välttämättä. Jokainen, vaikkakin työpaikan yhtenevään ja samanlaiseen työasuun pukeutuva, työntekijä on edelleen oman itsensä kaltainen yksilö. Puhutaan introverteista ja ekstroverteista ihmistyypeistä, erilaisista tavoista oppia ja eri vaiheessa työuraa olevista työntekijöistä, Se mikä tuntuu sopivan yhdelle ei tunnu sopivan toiselle laisinkaan.

Apteekkien palveluntarjoajina ja lääkkeiden vähittäisjakelijoina tulisi kuitenkin toimia samojen sekä laissa säädettyjen että alan yhteisten eettisten ohjeiden mukaisesti. Asiakkaan saaman asiantuntevan palvelun tulisi olla yhtälailla korkealaatuista riippumatta siitä, sijaitseeko apteekki maantieteellisesti kasvukeskuksessa, syrjäseudulla, kadun varrella, kauppakeskuksessa tai digitaalisessa verkkoympäristössä.
Tärkeää on pitää jämäkästi kiinni siitä, että jokaisella on mahdollisuus täyttää velvollisuutensa ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Ei velvollisuuden vuoksi, ei rivien kerryttämiseksi koulutuskorttiin, vaan sen pääoman kerryttämiseksi, jonka avulla ymmärrämme pitkäaikaissairauksien kanssa eläviä asiakkaita, itseämme ja muuttuvaa toimintaympäristöämme.

Apteekkien palveluntarjoajina ja lääkkeiden vähittäisjakelijoina tulisi kuitenkin toimia samojen sekä laissa säädettyjen että alan yhteisten eettisten ohjeiden mukaisesti.

 

Tärkeää olisi, että koulutuksista kertyvä tieto saataisiin jaettua koko työyhteisölle, ja vielä tärkeämpää on tuon tiedon käyttökuntoon saattaminen ja käyttäminen asiakaspalvelutyössä. Hyvä asiakaspalvelija on asiantuntija, joka oikea-aikaisesti ja sopivissa annoksissa jakaa osaamispääomaansa asiakkaalle. Taitoa on kyetä annosteluun asiakkaan ymmärtämällä tavallisen tallaajan kielellä, kullekin asiakkaalle sopivalla kerta-annoksella, mukauttaa viestintää erilaisten asiakkaiden mukaisesti.

Lääkeinformaation antaminen on passiivista tiedon ulossyöttämistä, automatisoitavissa olevaa toimintaa. Lääkkeenkäytön ohjaaminen sen sijaan on keskustelua asiakkaan kanssa. Siihen tarvitaan tietoa lääkkeestä ja lääkkeen käytöstä ja vaikutuksista, asiantuntijan sisäistämää informaatiota. Lääkkeen käytön ohjaaminen on se lisäarvo, jonka asiakas saa farmasian alan ammattilaisen toimittaessa lääkkeen – tapahtuipa se sitten tiskin tai verkon yli. Keskustelun kautta saadaan esiin kenties hiukan introvertimmankin asiakkaan lääkkeenkäytön haasteita ja voidaan tarjota ongelmiin ratkaisuja, korjata väärinkäsityksiä, tarkentaa epäselviä asioita ja saada selville tarpeita joita asiakas itse ei tiedä olevan. Ei viestimistä viestimisen tai myymistä myymisen vuoksi, vaan asiakkaan oikean ja turvallisen lääkkeenkäytön edistämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi.

Oli hienoa päästä tänä vuonna osallistumaan farmasian alan ammattilaisten suurimpaan koulutustapahtumaan Suomessa.
Sote, motivaatio työyhteisössä, lääkehuolto hallituksen kärkihankkeissa, verkostojohtaminen, uhkaavat tilanteet apteekissa, turvapaikanhakijat terveydenhuollossa, uudet itselääkityksen Käypä hoito -suositukset, digitalisaatio ja upea kattaus tuhteja tietopaketteja useiden eri sairauksien hyvästä ja kokonaisvaltaisesta hoidosta. Roppakaupalla tietoa, tänäkin vuonna.

Ja koska oppia ikä kaikki, taitoa tiedon hyväksi käyttämiseen asiakaspalvelussa on pyrittävä harjoittamaan joka päivä. Se vaatii innostusta, rohkeutta yrittää ja onnistua, lupaa iloita ihan pienistäkin onnistumisista huolimatta siitä, että on paljon asioita jotka joka tilanteessa eivät mene minkään kaavan mukaan aivan kuin strömssöössä. Asiakas ei osta tuotetta, jonka sinä näkisit hänelle erityisen tärkeänä lisänä tai sinä huomaat vasta asiakkaan poistuttua, että jokin valikoimassa oleva tuote olisi voinut helpottaa asiakkaan arkea ja lääkehoitoa. Siksi on tärkeää, että työyhteisössä on mukana se joku, joka näkee ja kuulee ne pienet tai suuret onnistumiset ja antaa palautteeksi ”live-tykkäyksen”, hymyn, kuiskaa ohimennen kommentin ja positiivisen palautteen aina onnistumisen huomatessaan. Se esimieskö? No useimmiten sitä odotetaan juuri esimieheltä, mutta… se voi olla kuka vaan. Yhdelle palaute on mieluisin esimieheltä, toiselle asiakkaan suusta kuultuna. Minä itse iloitsen kaikkein eniten huomatessani työyhteisössä positiivisen ammattitautitartunnan. Sen, kun työntekijät kuulevat toistensa onnistumisia ja jakavat onnistumisia keskenään!

Mitäpä jos tänä vuonna pyytäisit työkaveriltasi lyhyen briiffin luennolta jolle itse et päässyt osallistumaan, ja työkaverina jollain itsellesi luontevimmaksi kokemallasi tapaa briiffaisit muita siitä, mitkä olivat ne muutamat pääkohdat joiden tietäminen ja käytäntöön soveltaminen toisi asiakaspalveluun lisää arvoa ja uusia onnistumisia? Kenties työyhteisössäsi on jo olemassa yhteinen toimintatapa, jonka kautta varmistetaan tiedon jalkautuminen käytäntöön siten, että kouluttautumisella on suurempi rooli asiakastyössä kuin poissaolomerkintänä työvuorolistassa. Jos näin ei vielä ole, ei hätää vaan katse kohti tulevaa ja pienin askelin edeten kohti tuota päämäärää. Työyhteisön sisälläkin voi olla useita erilaisia tapoja tietoa jalkauttaa.